AIKA LAILLA MAHTAVA PAIKKA

Elma-Koti lähti Tuulasta. Tuulalla oli vahva tunne, joka ei jättänyt rauhaan – kehitysvammaiset eivät kuulu laitokseen. He ansaitsevat kodin ja onnellisen arjen, kuten kaikki me muutkin.

1980-luvun ilmapiirissä Tuula oli ajatuksineen yksin. Työskennellessään kehitysvammaisten parissa Tuula piristi laitosarkea kyyditsemällä asiakkaitaan kottikärryillä rannalle uimaan ja saunomaan. Rantasauna sytytti silmiin onnen pilkahduksen. Mutta ohikiitävä onnen hetki ei Tuulalle riittänyt. Laitos ei ollut koti.

Elma-Koti syntyi Tuulan intohimosta luoda paikka, jossa kehitysvammaiset kohdattaisiin yhdenvertaisina. Jossa ei olisi asiakkaita, vaan asukkaita. Jossa ei olisi numeroita, vaan ihmisiä. Paikka, jossa maistuisi elämä. Jossa aika ei aina loppuisi kesken.

Elmatalo

Tuulan unelma kodista löytyi lapsuuden kulmilta Koveron Revonsonkajasta. Vanha kyläkoulu tarjosi tilaa omalle kasvavalle perheelle, tukea tarvitseville asukkaille sekä kodin eläimille. Vaaramaiseman verkkaisessa rytmissä oli rauhaa hengittää.

Elma-Koti täytti jo 30 vuotta. Vuosien varrella Elman viereen on kasvanut Elmeri, koti ikääntyville kehitysvammaisille. Tuulan unelmasta on kasvanut yhteisö, jossa hoitajat, vanhemmat ja ystävät jakavat haaveen onnellisesta arjesta. Kasvimaalla kypsyy vihanneksia yhdessä valmistettavaksi. Omasta keittiöstä kantautuu kodin tuoksuja ja saunaa lämmitellään aina kun siltä tuntuu. Aito ja elämän makuinen arki tuntuu, tuoksuu ja maistuu.

Elmatalo

Tuulan elämäntyötä jatkaa hänen tyttärensä Outi, joka jakaa äitinsä halun muuttaa maailmaa. Outilla on lapsesta saakka ollut kehitysvammaisia mummeja ja vaareja, kavereita, joiden kanssa oli kasvettu aikuiseksi. Ajatus, ettei heitä kohdeltaisi hyvin, nostaa yhäkin kyynelet Outin silmiin.

Elma-Kodin tavoite on olla luomassa maailmaa, jossa kehitysvammaisuus ei määritä ihmistä. Olla luomassa maailmaa, jossa kaikilla on oikeus kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. Maailmaa, jossa jokaisella on vapaus olla oma, erityinen itsensä.

Elma-Kodin sielu ovat sen työntekijät, jotka toteuttavat tavoitetta jokaisessa arjen tilanteessa. Elma-Kotiin ei tulla vain töihin, vaan kylään toisten kotiin. Kodin rauhaa kunnioitetaan ja eletään mukana asukkaiden elämäntarinoissa. Tunnetaan ihmiset ja heidän luonteenpiirteensä, ilot ja ihmissuhdekiemurat. Syödään yhdessä surusuklaata, pysähdytään poskivalssiin ja herkistytään karjalanpaistin tuoksun äärellä. Kohdellaan, kuin ihmisiä tulisi kohdella.

Elma-Koti tarjoaa työntekijöilleen tärkeimmän resurssin, jota hoivatyössä voi kuvitella. Se tarjoaa aikaa. Aikaa kohdata, tukea, kujeilla ja nauraa. Aikaa kysyä kuulumisia. Keittää kahvit ja kuunnella. Aikaa pitää huolta.

Aika lailla mahtava paikka.